Olen seiväshyppääjä ja rakastan sitä mitä teen. Rakastan harjoittelua ja tunnetta, jonka siitä saan. Yksi hienoimpia fiiliksiä on rojahtaa sänkyyn rankan treenin päätteeksi lepäämään - tietäen, että on tehnyt kaikkensa. Seiväshypyssä eivät pyöri suuret rahat, vaan kaikki mitä tulee, myös menee seiväshyppyyn. En silti koe menettäneeni mitään urheilun takia, sillä olen aina harrastanut seiväshyppyä rakkaudesta ja intohimosta lajia kohtaan. Päinvastoin, rikkauteni on se, että olen saanut paljon hyviä kokemuksia. Lisäksi koen, että lajiin kuuluvat onnistumiset ja epäonnistumiset ovat kasvattaneet minua joka päivä.

Urheilu ja liikkuminen ovat minulle elämäntapa, jota ilman en voi elää. Tämän ymmärsin viimeistään vuonna 2005 oltuani autokolarissa. Kolarissa saamieni vammojen vuoksi lääkärit sanoivat, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta kuntoutua ajoissa hypätäkseni seivästä Helsingin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa kesällä 2005. Palava haluni urheilla ja liikkua oli kuitenkin suurempi, kuin lääkärit osasivat ymmärtää. Sisukkaalla kuntoutuksella – johon kuului mm. 5 000 keskivartaloharjoitusta päivässä – selvitin tieni takaisin yleisurheilukentille ja hyppäämään noihin Helsingin MM-kisoihin.

Toinen asia, jota rakastan urheilun ja liikkumisen lisäksi on kilpaileminen; haluan olla paras. Olen harjoitellut seiväshyppyä ammattimaisesti vuodesta 1999 lähtien ja siinä minua on ajanut eteenpäin nimenomaan tuo voittamisen halu. Tavoitteeni on nousta lajissani maailman kirkkaimpien tähtien joukkoon, minkä eteen teen töitä ahkerasti ja määrätietoisesti. Koska olen kilpailija ja haluan olla paras koko maailmassa, en ole koskaan tyytyväinen, jos tuloslistalla on yksikin mies edessäni. Jotkut ovat sanoneet minua malttamattomaksi ja liian ankaraksi itselleni. Kuitenkin koska tavoitteeni on olla maailman paras, on tähtäimen oltava siellä jo alusta asti. Huipulle ei hetkessä nousta. Se vaati pitkäjänteistä työtä, joten asenteen ja halun on oltava kohdallaan alusta asti.

Kova itsekuri ja asenne ovat parhaita puoliani. Lähden usein harjoittelemaan jo viiden aikaan aamulla - vaikka ulkona sataisi räntää. Isäni valmentaa minua ja on usein mukana harjoituksissa. Hänen on joskus rauhoiteltava minua, etten peräänantamattoman asenteeni vuoksi treenaisi jopa liian kovaa. En ole ikinä lintsannut harjoituksissa tai harjoitteista. Kun on päätetty, että treeni alkaa viideltä, niin silloin se alkaa viideltä. Treeneistä on turha lusmuilla; itseään siinä vain huijaa.

Minua ja isääni on usein arvosteltu siitä, että teemme tyhmiä treenejä, joissa ei ole järki mukana. Palautteesta voi aina oppia, mutta on hyvä muistaa, että teemme tätä työksemme. Mietimme tarkkaan, mitä tehdä ja mitä ei. Huippu-urheilijan on erittäin tärkeä tuntea oma kehonsa ja osata kuunnella sitä. Kukapa muu tuntisi kroppani paremmin kuin minä itse.

Fyysiset ominaisuuteni ovat huippuluokkaa maailmassa. Nopeus- ja voimaominaisuuteni riittävät tällä hetkellä todella koviin tuloksiin. Tekniikassani on ollut ailahtelevuutta, joten olemme nyt keskittyneetkin sen parantamiseen. Näin ollen uskon, että parhaat päiväni seiväshyppääjänä ovat vielä edessä.

Olen mukana markkinoimassa MaMoCollection –tuotteita, koska niistä on ollut apua omissa treeneissäni. Käytän tuotteita – etenkin kahvakuntopalloa – harjoittelussani säännöllisesti ja olen todennut ne hyviksi, laadukkaiksi ja monipuolisiksi harjoitusvälineiksi. Toivottavasti MaMoCollection –tuotteet antavat lisäpotkua Sinunkin harjoitteluusi ja edistävät siten Sinunkin hyvinvointiasi!

Terveisin

Matti Mononen

MaMoCollection.fi

Tuloksia:

• Seiväshyppy 570cm
• Lentävä 20m (nopeus) 1,90s
• 400m seiväs kädessä juostuna 59s
• Penkkipunnerrus 160kg
• Rinnalleveto 142,5kg
• Tempaus 105kg
• Vauhditon pituus 330cm
• Yhden käden leuanveto 3 toistoa (puhtaasti), 7 toistoa (heilautuksella)